5 minuuttia

Oon kyllä jopa hämmentynyt, miten motivoitunut olenkaan tämän blogin kirjoittamisesta. Hieman tyhmää on kyllä se, että mietin etukäteen ajatuksia, joita saattaisi tulla sitten metrossa mieleen. Kovin on minun tapaista... ihanaa ennakointia. Onneksi en enää metrossa muista, mitä olen aiemmin ajatellut. Sekin on hyvin minun tyyliä. No joka tapauksessa, pitkä metromatka on muuttunut kivaksi hetkeksi, jolloin voi antaa kynän raapustaa mitä ikinä tekee mieli sillä hetkellä.

Tänään vähän huijaan, koska en siis ole metrossa. Hakaniemen kohdalla oli pakko jäädä pois, kun oksetti niin paljon. Ja samalla jäivät vihreät villalapasetkin metron syövereihin :( Täytynee pyytää äitiä neulomaan uudet. Kotona siis ollaan tänään, ja toivotaan todella, että tämä oksettava olo on jotain muuta kuin joskus tutuksikin tullutta mahatautia. 

Jos nyt haetaan positiivisia puolia, niin tämän blogin kannalta onkin ihan hyvä, että olen kotona. Nimittäin viikonlopusta tuli mieleen tosi hyvä aihe, joka todennäköisesti ei metrossa olisi tullut mieleen. 

Minun pyörä reistaili tuossa taannoin. Se on siis sellainen "kaupunki"pyörä, Helkaman Kaunotar, 7-vaihteinen. Siinä on aina välillä vaihteet hieman kyseenalaiset, luultavimmin johtuu huonosta käyttäjästä. Talvella pyörä joutuu kovalle rasitukselle, kun lämpötila vaihtelee +0 ja -20 välillä. Vaihteet eivät kovasta pakkasesta näytä pitävän, ja usein ne eivät toimikaan kovimmilla pakkaislla. Poljin viikon verran pyörälläni siten, etten vaihtanut vaihteita ollenkaan, kun siis ne eivät toimineet. 

Viikonloppuna sitten katsottiin, mikä sitä oikein vaivaa. En ole aiemmin purkanut vaihteita sieltä takarenkaan keskiöstä (pahoittelut aiemmista ja etukäteen tulevista vääristä pyörätermeistä), ja tällä kertaa suunnitelmana oli sitten katsoa ihan kunnolla, mitä kaikkea sieltä löytyy. Voin kyllä suositella jokaiselle pyörän omistajalle perehtymistä oman pyöränsä anatomiaan ja fysiologiaan. On se vaan niin mielenkiintoista!

Ja olisihan niitä vaihteita tosiaan voinut aiemminkin katsoa, sen verran oli kuraa ja rapaa kertynyt vuosien mittaan osien päälle. Ei mikään ihme, että hieman jäykältä vaihteet tuntuivatkin. Ja kyllä jo aikoja sitten ihmettelin, kun niissä vaihteissa on sellainen osa, jossa kahden punaisen viivan tulisi olla kohdakkain, ja kun ei sitä toista punaista viivaa vain ollut missään. Tai olihan se siellä kuran alla. Ihan tarpeen oli tuo huoltaminen, ja ehkäpä tästä lähtien sen voisi toistaa puolen vuoden välein. Aina ennen talvikautta, ja sitten talvikauden jälkeen. 

Pyörän huoltaminen todennäkköisesti lisää pyörän käyttöikää useammalla vuodella, ja erityisesti nuo vaihteet tarvitsevat säännöllistä huoltoa. Ja käyttöikää lisäämällä edistetään myös kestävää kehitystä. 

Oli muuten fiksuja ajatuksia eilisessä Hesarissa:

"Talouskasvu ei millään tasolla turvaa yhteiskuntaamme, se vain hetkellisesti luo illuusion turvallisuudesta. Syynä tähän on se, että maailmassa asiat eivät voi kasvaa loputtomiin, sillä jokin resurssi alkaa rajoittaa kasvua - tässä tapauksessa luonnonvarat. -- Koko talousmallimme on vinksallaan. Mikään ei voi kasvaa loputtomiin. Meidä tulisikin siirtyä kohtuutalouteen, jossa luovutaan ajatuksesta, että kasvu jatkuu ikuisesti." 

Meillä on kotona jo pitkään pohdittu, miksi yhteiskunnan hyvinvoinnin pitäisi olla riippuvainen talouskasvusta. Siis miksi maailma oikein pyörii talouden ympärillä? Kuten tuossa mielipiteessä Valpuri Tarkka Helsingistä kirjoitti, niin eihän talous voi kasvaa ikuisesti. Jossain vaiheessa se välttämättä lähtee laskuun. Ja miksi me emme voisi elää täällä maapallolla ihan onnellisina ilman talouden kasvua?  Minulla on koko ajan vain vahvempi tunne siitä, että nyt joku huijaa minua ja pahasti. 

Mihin oikeasti tarvitsen älypuhelinta? Facebookin ja sähköpostin voin tarkistaa tietokoneelta, ja keskittyä metrossa vaikka tämän blogin kirjoittamiseen. Reitit voin tarkistaa etukäteen, tai sitten paikan päällä pohtia, minkä junan valitsen. Miksi minulla pitää olla auto, jos tähänkin asti olen pärjännyt pyörällä ja julkisilla? Miksi täällä Helsingin-Espoon alueella asuvat ja työskentelevät tarvitsevat autoa työmatkoihin? Kannattaa muuttaa vaikka hetkeksi Jämsään ja käyttää siellä julkisia, ja tulla sitten tänne. Kyllä tuntuu julkinen liikenne hyvin kätevältä täällä.

Nyt minulla on kevään aikana oiva tilaisuus uppoutua pahvilaatikoissa oleviin tavaroihini, ja miettiä vielä uudelleen, mitä oikeasti tarvitsen. Vai onko osa tavaroistani talouskasvun luomaa illuusiota niiden tarpeellisuudesta. Tärkeää on myös sitten jatkossa muistuttaa itseäni siitä, etten anna tavaroiden huijata itseäni.

Pitää mennä lukemaan nyt päivän Hesari, jos siellä olisi vaikka uusia fiksuja mielipiteitä.