Viime päivinä on tullut ihan kunnolla pohdittua omia valintojani ja erityisesti niiden perusteluja. Se taitaa aina mennä vähän niin, että jos kuuluu johonkin vähemmistöön, niin sitä on sitten velvoitettu perustelemaan omaa toimintaansa oikeastaan missä tahansa. Eikä siinä mitään, mukavaa on perustella, kun niitä perusteluita kyllä riittää. Minua kuitenkin hämmentää se, että minut voidaan leimata vasemmistovihreäksi ituhipiksi ja aatteitani voidaan lytätä lapsellisuuden ja naiviuden piikkiin. Ja ei sekään vielä mitään Mutta voi sitä hetkeä, jos tälle ei-niin ituhipille tai vasemmistovihreälle kanssakeskustelijalle sanoo, että mitäpä jos se hänen toimintansa onkin hieman kyseenalaista ja ehkäpä myös paheksuttavaa. Alkaa paasaus suvaistemattomuudesta, kunnioituksen puutteesta ja muiden yläpuolella olemisesta.
Minä sanon teille, että tervetuloa vaan tänne meidän ituhippien maailmaan perustelemaan omia valintojasi.
Nuorempana olin tulisempi luonne ja järkkymättömiä kommentteja maapallon pilaamisesta sateli joskus liikaakin. Nykyään otan huomattavasti rauhallisemmin, ja useimmiten puhun aiheesta, jos joku sen aloittaa. En kovin tyytyväinen ole kylläkään tähän tapaani, koska aihe on kuitenkin tosi tärkeä. Minusta meidän ihmisten toiminta ei palvele tällä hetkellä ketään.
Materian ympärillä pyöriminen ei tuo onnea ihmiselle, muille eliöille, luonnosta puhumattakaan.
Ja tämä lihansyönti. Kun siinä ei ole kyse siitä, onko ihmisellä valinnan vapaus omasta ruuastaan. Kyse on ennemminkin siitä, ettei tämän hetkiset ruokailutavat ylläpidä ympäristömme sietokykyä. Odotellaan jonkin aikaa, niin lihansyönti lisääntyy myös Aasiassa. Ja siellä syöviä ihmisiä riittääkin, ja jään vain ihmettelemään, millä tavalla kaikille riittää lihaa? Ja millä resursseilla se liha tuotetaan? On tehtävä uusia ratkaisuja, jos haluamme pitää ympäristöämme toimintakykyisenä, ja silloin ihmisen valinnan vapauksilla ei suurta merkitystä minun silmissäni ole. Ärsyttää sellainen omaan napaan tuijottelu. Meillä ihmisillä on tapana asettaa itsemme kaiken muun yläpuolelle, jopa silloin kun se ei ole oman etumme mukaista.
Meitä ympäröivä luonto on se, joka alunperin on mahdollistanut meidän olemassaolon. Ilman sitä ei ei ole meitä. Ja silti sitä puhutaan valinnan vapaudesta, vaikka se vapaus tarkoittaisi sitä, ettei ympäristö jaksa pitää tätä systeemiä yllä.
On se kummaa tämä ihmisen elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti