Istun useamman kerran viikossa metrossa Ruoholahdesta Vuosaareen. 23 minuuttia aikaa tehdä jotain järkevää. Veli sanoi, että voisin kirjoittaa vaikka blogia ajatuksista metrossa.
Tietysti aloitan blogin ajatuksistani metrossa. Ja voin jo nyt sanoa ennakkoon, että en tiedä mitä on luvassa. Ajatuksia kun on monenlaisia, ja erityisesti minulla niitä tuntuu olevan jonkin verran ja vähän enemmän.
Ajatukset ehkäpä kumpuavat eilisistä tapahtumista, tulevista asioista, kanssamatkustajista, päivän polttavista puheenaiheista, Metro-lehdestä. En tiedä vielä, ehkä jostain ihan muusta. Jokainen päivä on erilainen, ja kanssamatkustajatkin vaihtuvat. Millaisia vaatteita heillä on päällä? Mitä he tekevät? Mistä he puhuvat? Miten he puhuvat? Mitä minä teen? Mitä ulkona tapahtuu? Mitä täällä maailmassa tapahtuu? Miten metroreitit on suunniteltu?
Mitä minä ajattelen juuri tänään metrossa?
Täytyy varata kynä ja paperia mukaan työlaukkuun, kun ei ole älypuhelinta, ei tablettia. Ei ainakaan vielä, ehkä tarvitsen tätä blogia varten sellaisen. Miksi sellaisen muka tarvitsen? Vai tarvitsenko?
Onhan minulla se toinenkin blogi, siis meillä, minulla ja Oskarilla. Se porkkanapolkupyöräjuttu. Se on vähän jäissä, eikä sitä yksin oikein sulattele. Se kuitenkin on yhteinen, ja tiettyä omistushaluisuutta minusta löytyy. Jos kirjoitan yksin blogia, haluan sen olevan minun oma. Todennäköisesti täälläkin jutut lähtevät eettisiin suuntiin, ja miksi toisaalta ei lähtisi. Pääni on täynnä niitä ajatuksia, myös metrossa. En tuosta porkkana-blogista oikein tiedä, voi olla että sen aika meni jo. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka se vielä sulattelisi itsensä. Nyt kuitenkin ollaan metrossa, ja siellä ei ole pakkasta.
Seuraavaa työmatkaa odotellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti