Tänään ollaan taas raiteilla, eikä mahataudista tietoakaan (nyt ei voi koputtaa puuta, kun ei täältä sellaista löydy). Tänään ei myöskään ole ajatusta päässä, tai lähinnä mietin, alkaako kohta oksettaa. Todennäköisesti ei ala. Tämä kirjoittaminen tuntuu kylläkin hieman ikävältä liikkuvassa metrossa. Minun kanssa autolla matkustaneet varmasti tunnistavat tämän matkapahoinvointiominaisuuden. Pienenä minulle tuli tosi helposti huono olo autossa. Tosin ihanat veljeni sanoivat, että haluan päästä vain etupenkille, ja siksi feikkaan. No ei ollut kyllä feikkaamista silloin, vaikka toki etupenkillä istuminen oli parasta. Meillä oli joskus sellainen vihkokin, jossa pidettiin listaa siitä, kuka pääsee seuraavana etupenkille. On varmaan ollut hieman rasittavia hetkiä vanhemmillani.
Päätin maanantaina, että siitä lähtien jätän aamupalat väliin. Kuulin yhdestä kirjoituksesta, jossa puhuttiin aamupalan syönnistä, ja siitä kuinka aina tulee nälkä, vaikka söisi kuin hevonen. Aamulla elimistön kortisolitaso on korkea, kun ihminen herää (herääminen on ikäänkuin stressiä tuottava hetki, ja sen vuoksi kortisolitaso nousee). Kortisoli kiihdyttää insuliinin tuotantoa, mikä sitten taas kiihdyttää veren glukoosin varastoimista glykogeeniksi. No sitten kun aamulla syö, niin veren glukoosi varastoituu erityisen nopeasti, jolloin elimistö luo illuusion uudesta nälästä todella nopeasti. Jotain tuonne päin.
No minähän aluksi olin aivan eri mieltä tuosta asiasta, aamupalahan on päivän tärkein ateria. Niin minulle on opetettu vaikka miltä eri taholta. Mutta onhan se kyllä kummaa, että se päivän tärkein ateria aiheuttaa suuren nälän tunteen noin tunti syömisen jälkeen. Ja nyt kun tätä olen miettinyt, en löydä perusteluita tuolle vanhalle väitteelle. Aina nässä ravintosuositus-tutkimuksissa taitaa olla jokin ruokafirma takana. Voisin vaikka veikata, että niin on käynyt myös tälläkin kertaa. Mietitäänpä vaikka maidon asemaa Suomessa. Sitä on pidetty yleisessä keskustelussa kyseenalaistamatta lähes elintärkeänä osana suomalaisen arkea. Ilman maitoa ei pärjää, ja ainakin luut haurastuvat. Viime aikoina säröääniä on alkanut kuitenkin kuulua, ja itsekin olen alkanut miettiä, onko maidon terveysvaikutukset sittenkään niin selkeitä kuin mitä olen luullut. Ja voisikohan muuan Valiolla olla jotain osuutta tässä sopassa. Who knows. Täällä metrossa en nyt kykene perustelemaan ajatuksiani, ehkäpä laajennan blogiani jossain vaiheessa metron ulkopuolellekin. Joka tapauksessa tämä maitoasia on minusta hyvin mielenkiintoinen, ja voisin jopa nähdä vaivaa, jotta saisin tietää asiasta enemmän.
Niin ja sitten takaisin aamupalaan. Isän kanssa vuosikaudet on kinasteltu siitä, että onko puuro sopiva aamupala. Minulle kun nälkä tuli puuron jälkeen reilun tunnin päästä. Ihan sama, olinko syönyt sitä 2 vai 5 dl.
Nyt olen ollut neljä päivää syömättä aamupalaa. Ja pakkohan se on myöntää, ettei nälkä tule yhtään sen aiemmin kuin aamupalapäivinä. Ja olo muutenkin tuntuu aivan samalta riippumatta aamupalasta. Toki neljä päivää on aika lyhyt ajanjakso, ehkä palaan tähän aiheeseen vielä muutaman viikon kuluttua. Jatkan kyllä tätä kokeilua, sillä ainakin vielä tuntuu siltä, ettei ainakaan haittavaikutuksia ole ilmennyt.
Tosin yksi kurja puoli on tullut esille. Tykkään aamupalan syömisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti