Täällä sitä istutaan, metrossa.
Olipa outo bussimatka aiemmin aamulla. Bussikuskia ohjeisti kaksi naista, kun kuski ei kai tiennyt, mitä reittiä pitäisi ajaa. Tulipa tosi vakuuttunut olo kuskin pätevyydestään. No pääsin kuitenkin perille. Bussit on kyllä aina myöhässä. Tuokin bussi tuli vähintään 10 min myöhässä. Mutta toisaalta, liikenne on niin herkästi "haavoittuva". Ei pitäisi tuosta valittaa, kun aina paheksun tätä länsimaista tehokkuusyhteiskuntaa...
Viereeni istui juuri nainen, joka lukee kirjaa. Ei vitsi en tajua kirjojen lukijoita metrossa. Paitsi tuo nyt feikkaa, otti puhelimen käteensä. Mutta joka tapauksessa, siis en ymmärrä, miten ne voi keskittyä. Tai kukaan ylipäänsä missään julkisessa tilassa, jossa ihmisiä liikkuu lähes jatkuvasti. Itse en pysty koskaan keskittymään, kun ärsykkeitä tulee joka puolelta. Ja olen kyllä koittanut. Itse asiassa muutaman viikon pidin näillä metromatkoilla kirjaa mukana. Kirja kertoo vedestä, sen tärkeydestä ja kriiseistä. Se on kyllä mielenkiintoista luettavaa. Mutta ei edes mielenkiintoisen kirjan lukeminen onnistu, kun jokaisen pysähdyksen johdosta keskittyminen häiriintyy. Kadehdin niitä kirja-ihmisiä jonkin verran. Ne vain näyttävät niin sellaisilta, niinkun lukijoilta.
No enpä pahemmin enää lue muutenkaan. Hesaria olen oppinut lukemaan, erityisesti mielipide-kirjoitukset. Kun on tottunut Keskisuomalaisen tekstiviesti-kirjoituksien päättömyyteen, niin nuo Hesarin kirjoitukset tuntuvat kovin sivistyneiltä. Imiset kirjoittavat jopa ihan oikeita asioita, kun on nimi perässä. Ei niitä turhautuneisuuden purkauksia. Välillä sitä miettii, miksi niitä edes julkaistaan ilman nimiä. Varmasti lähes jokainen on lukenut niitä älyvapaita kommentteja. Aiemmin reagoin suuttumalla, nykyään en lue. Ja jos luen, myötähäpeä on ensimmäinen reaktio.
Kaipa noilla kommenteilla jokin merkityskin on. Onhan se hyvä, jos turhautumisen tunteen voi purkaa tekstiviestin lähettämällä.
Menipä tämä aika nopeasti. Ja keskittyminen häiriintyi vai muutaman kerran. Lupaavalta kyllä vaikuttaa. En kylläkään ole vielä täysin varma, mikä tämän blogin merkitys on verrattuna vaikkapa niihin tekstiviestikommentteihin... ehkä tämä on minun tapa päästää ajatuksia ulos päästä. Tosin minulla on tuossa kuvakin ohessa, eli en täysin nimettömänä täällä mietteitä kirjoittele. No jaa, ei kaikella tarvitse olla sen suurempaa merkitystä.
Hyvää työpäivää/koulupäivää tai jotain muuta mitä vietätkään!
p.s. Onhan tää kyllä kökköä, kun joutuu nämä tarinat kirjoittamaan uudestaan. Aamulla nämä jutut tuntuivat huomattavasti järkevämmiltä, kuin nyt illalla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti